maanantai 11. joulukuuta 2017

Punainen sunnuntaikävely

Pidimme taas sunnuntain (melkein) vapaana venetöistä. Tällä kertaa suuntasimme patikoimaan Bream Headiin, jonka ympäri olimme purjehtineet noin kuukausi sitten tullessamme Whangareihin. Hieno päivä, tuulinen ja aurinkoinen, vaikka Whangareissa tihutti.
Meillä on pari viikkoa hollantilaiskavereiden auto käytössä, kun ovat käymässä kotimaassa. Pääsemme kätevästi liikkumaan vähän pidemmälle kuin pyörillä.


Täällä alkaa olla kesä ja pohutukawa-puut jouluväreissä.


Lentokyvytön kiwi-lintu olisi helppo saalis koirille, siispä ei
koiria tälle ulkoilualueelle. Emme kylläkään nähneet yhtään kiwiä,
taitavat olla hämärässä liikkujia.
Polku kulki rinteen kuvetta jättiläiskanervametsässä.

Smugglers cove. Mietimme vaan, että mitä täällä on salakuljetettu.
Taustalla Bream Head, jonka laelle kiipesimme.

Tuplaselfie huipulta.

Takaisin lähtöpisteeseen Urquhart-lahteen, jossa olimme tullessa
yön ankkurissa.





keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän hiekkapuhallus

Kun Suomessa vielä oli viidennen päivän ilta, me heräsimme kello 5.30 itsenäisyyspäivään. Suomen värit viritettiin hiekkapuhallukseen kuuluvista välineistä - oli nimittäin ankkuriboksin (tai kuten englanniksi sanotaan ketjulokeron) puhallus- ja maalauspäivä. Itse emme voineet ajankohtaan vaikuttaa ja jäimme paitsi myös Whangarein vierasveneilijöille järjestetystä juhlasta. Telakkamestari Kevin teki puhalluksen, puhdistus ja maalaus jäi Hanskille.

Itsenäisyyspäivän haaleita värejä.

Telakkamestarin hommiin kuuluu myös hiekkapuhallus.



Kaksi vuotta sitten itsenäisyyspäivänä Ushuaiassa söimme centolla-rapua kuohuviinin kera ja katsoimme telkkarista Linnan juhlia. Suomesta oli vieraita: Päivi ja myöhemmin saapuivat vielä Pive ja Markku. Tänään Hanski pisti kannella seisten poskeen kaksi kylmää nakkia ennen kuin alkoi maalata. Syöminen oli jäänyt päivän kuluessa vähiin.
Hiekkapuhallus kesti aamukahdeksasta iltakuuteen. Sen jälkeen imuroimme ja siivosimme loput hiekat pois, ja Hanski tunki itsensä lokeroon pyyhkimään pinnat asetonilla ennen maalausta.

Juhlallista itsenäisyyspäivää kotimaahan!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Hengähdyshetkiä

Työt telakalla jatkuvat, mutta välillä on kerättävä voimia ja tehtävä jotain kivaa. Kun unohtaa ruostuneen pohjan, työkalut ja ympärillä kaikuvat rälläkän, hiekkapuhalluksen ja sirkkelin äänet, voi nauttia omasta pihasta. Olemme muutamana iltana savustaneet lohta ja vihdoin saimme myös grillin toimimaan. Täällä alkaa olla kesä, päivisin on jopa kuuma.

Vanhan kaasukaidegrillin uusi elämä hiiligrillinä. Lauantaisin torilta
saa maukasta luomulihaa, vieläpä edullisesti. Meillä on tietysti myös
puutarhatuolit. Kuvan aneemisista yleisväreistä huolimatta erinomainen pihvi!



Savustuslaatikko on ollut käyttämättä lähes koko matkan.
Nyt siitä on huvia ja hyötyä. (Kuva: Janneke Kuysters.)

Hollantilaiset kaverit savulohi-illallisella. Alkupalat "puutarhassa".
(Kuva: Janneke Kuysters.)



Edellisestä kattauksesta paranneltu versio.

Sunnuntaina Janneke ja Wietze hakivat meidät autolla ja ajoimme puolen tunnin päähän Whangarei Headsiin, josta lähtee useita patikkareittejä. Päivän valinta oli kiipeäminen 420 metriä korkealle Manaialle. Matka ei ollut pitkä, mutta nousua riittävästi. Huolet kaikkosivat samaa tahtia puuskutuksen ja hien kanssa. Parasta lääkettä työuupumukseen. Kahden tunnin patikoinnin jälkeen kevyt lounas aurinkoisella terassilla. Hieno sunnuntaipäivä!



Mt Manaian huipulla noin tuhannen rappusen jälkeen.
Idea vapaapäivästä tuli kavereilta ja se osui nappiin.

Näkymä Bream Headiin, jonka kiersimme purjehtiessa
Opuasta Whangareihin. Ulommaisessa lahdessa olimme yön ankurissa.

Niin, ne työt. Hiekkapuhallus siirtyy hamaan tulevaisuuteen, sillä hallissa oleva vene on siellä vielä ainakin kaksi kuukautta ja haluamme lähteä viimeistään tammikuun lopulla Suomeen. Hallin käytöstä ei veloiteta, joten ei ole kiire ulos. Outoa bisnestä.

Keskiviikkona on tarkoitus hiekkapuhaltaa ja maalata ankkuriboksi, josta Hanski sai lainaneulahakkurilla hyvin laattaruosteen pois. Hiekkapuhalluksen tekee telakan työntekijä ja se tapahtuu omalla paikalla, joten tuulen suunnan täytyy olla oikea - poispäin naapuriveneestä ja takanamme olevista mastoista. Saas nähdä keskiviikkona...

Nyt on menossa ikkunoiden vaihto. Saimme viime viikolla uudet akryyli"lasit", jotka oli sahattu muotoon ja rei'itetty telakan pajassa.

Huomenna viemme Janneken ja Wietzen Aucklandn lentokentälle ja saamme heidän autonsa käyttöön siksi pariksi viikoksi, kun ovat Hollannissa. Ystävällistä! Mukaan lähtee isopurje, jonka kanssa menemme tapaamaan purjemaakaria. Lopullista valintaa purjeen ompelijasta ei kuitenkaan ole vielä tehty. Mutta työt edistyvät, kohta voi listasta viivata ensimmäisen kohdan yli ;-)



torstai 23. marraskuuta 2017

Kun pienikin työ vie aikaa

Veneen kunnostuskohteita on useita eikä mihinkään ole päästy kunnolla kiinni. Tai no, ruostevaurioiden korjaamista voi aina tehdä, ja siihen onkin Hanskilla mennyt tämä viikko. Hommia hidastaa eniten tarvittavan työkalun tai materiaalin hankkiminen. Vaikka telakka on alueella, josta saa kaikkea, ei mikään suju hetkessä.

Hanski ankkuriboksissa.
 Tässä esimerkki, kuinka asiat etenevät. Viime viikolla Hanski aloitti ankkuriboksin ruosteenpoiston. Olimme toivoneet, että boksi voitaisiin hiekkapuhaltaa, mutta laattaruostetta oli niin paljon, että se piti ensin poistaa. Päivän kilkuttamisen jälkeen Hanski totesi tarvitsevansa tehokkaamman työkalun. Sellainen löytyi kaupungilta, mutta kone osoittautui käytössä liian heppoiseksi. Neulahakkuri olisi parempi. Telakalta saa vuokrata neulahakkurin sekä sen tarvitseman kompressorin, mutta ne olivatkin rikki. Sen toteamiseen meni päivä. Meidät neuvottiin työkalujen lainausfirmaan ja poljimme sinne pyörillä viime viikon torstaina. Neulahakkuri olisi kulkenut pyörälläkin, mutta kompressori ei. Firmasta sai kuljetuksen, mutta se maksoi yhtä paljon kuin työkalujen vuokra. Eikä kuljetusta saanut viikonlopuksi. Siispä takaisin telakalle kysymään heidän lava-autoaan lainaksi, olihan kuljetus meille ylimääräinen kulu. Työnjohtaja ei voinut itse luvata autoa, vaan kysyisi johtajalta. Tämän viikon tiistaina saimme tietää, että autoa voi lainata, tosin työnjohtaja lähtisi kuskiksi vastuu- ja vakuutussyistä. Hyvä näin. Työnjohtaja soitti työkalulainafirmaan, mutta kompressori oli varattu ja lainattavissa vasta ensi maanantaina. Siispä sovittiin, että haetaan kompura ja hakkuri telakan autolla maanantaina. Tänään saimme tiedon, ettei kompressoria olekaan saatavilla maanantaina, mutta voimmekin vuokrata telakan (korjatun) kompressorin ja hakea neulahakkurin lainausfirmasta pyörällä. Kaiken tämän lisäksi piti selvittää mikä sähköpistoke sopii 16 ampeerin lainakoneisiin, onko adapteria ja riittääkö sulake.

Samanlaisen tarinan voisi kirjoittaa sivuikkunoiden vaihtamisesta. Lyhyesti: emme onnistuneet ostamaan polykarbonaattia firmasta, jossa sitä on ja joka myy sitä telakalle. Pelkkä materiaali ei riitä, se on myös sahattava muotin mukaan ja jokaiseen kuuteen ikkunaan on porattava 14 reikää. Annoimme koko homman telakan tehtäväksi.

Halkeilleet runkoikkunat pitää vaihtaa. Täällä käytetään
polykarbonaatin sijaan akryyliä, mihin mekin päädyimme (8mm).
Vuotavien kattoluukkujen tarinaa en viitsi kertoa edes lyhyesti. Nyt selvisi, että meillä on kattoluukut mallia "Saimaa", ne pitävät ulkopuolella sateen, mutta eivät valtameren aaltoja. Mahdotonta löytää samankokoisia offshore/valtameriluukkuja.

Mantan pohja on hiekkapuhallettava ja maalattava. Periaatteessa helppo homma, sehän tehdään telakalla. On vaan ensin selvitettävä, mitä maaleja käytetään, mitä ne maksavat, kuinka monta kerrosta maalataan ja mikä on maalin kulutus. Hiekkapuhallus tehdään hallissa, joka on nyt varattu, eikä ole tarkkaa tietoa koska se vapautuu. Siirto halliin maksaa jostain ihmeellisestä syytä tuplaten veneen ylösnostoon verrattuna, vaikka kyseessä on sama työ helpompana versiona. Ennen halliin menoa masto on otettava pois, sitä varten tilataan kraananosturi. Valmistelemme maston irrotuksen itse. Kaikki irtain on otettava sisään ja loput suojattava huolellisesti hiekkapuhalluksen vuoksi. Vene on hallissa viikon eikä siinä voi silloin asua, mutta telakalla on vuokrattavissa huone (siinäkään ei ole vessaa, pyh).

Septi ja pönttö poistettu vessasta, joka on nyt sitten pelkkä sauna.
Olemmekin saunoneet kolmesti viikossa. Sähkö sisältyy venepaikan hintaan.
Paitsi että olen tutustutunt netissä teräsveneen maalaukseen (jälleen kerran), olen myös tutkinut eri purjekankaita ja leikkaustapoja. Isopurje on kirjaimellisesti riekaleina ja on tilattava uusi. Ensin sekin vaikutti helpolta, sillä Whangarein alueella on useita purjemaakareita. Ja kuinkas kävikään: yksi ei ikinä antanut tarjousta (vaikka kävi veneellä mittaamassa), toinen oli arveluttavan halpa, kolmannella oli huono maine ja hän oli lisäksi kallis. Siirryimme parin suosituksen perässä kysymään kahdelta Aucklandissa toimivalta purjeneulojalta tarjousta. Nyt saimme järkevät ja aika samanhintaiset tarjoukset. On vain valittava kahdesta tekijästä toinen.

Ostimme K-martista kaksi pyörää yhteishintaan 165 euroa.
Siniset kanisterit ovat pentrin tiskivettä varten. Ne kiikutetaan jäteviemäriin.

Näiden isojen töiden lisäksi on pikkuhommia kuten uuden vessanpöntön hankkiminen, ankkurivinssin huolto, muutaman alumiiniluukun hionta ja maalaus, sekä uuden aurinkokatoksen teettäminen. Katosta on kaksi tyyppiä käynyt jo katsomassa, eivät ole vaivautuneet lähettämään tarjousta. Tosin toisella on työn alla Mantan isopurjeen suojuksen vetoketjun vaihto.

Että edistyy, edistyy, mutta hissukseen.




maanantai 13. marraskuuta 2017

Kuivilla

Pääsimme kaksi viikkoa suunniteltua aiemmin telakalle, hyvä! Kävimme tutustumassa Norsandiin edellisellä viikolla ja paitsi että paikka vaikutti erinomaiselta, antoi telakkamestari Kevin meille uuden nostoajan. Niinpä ajoimme isänpäivänä Riverside Drive marinasta Norsandiin. Olimme puhelimitse varmistaneet, että nostosilta aukeaa. Sitä korjataan eikä aikataulu aina pidä paikkansa. Olisi ollut tylsää missata nostoaika sillan vuoksi. Ajoitukseen liittyy täällä tietysti myös vuorovesi, nostot tehdään ylävedellä.

Nosto on hieman harhaanjohtava termi, sillä Norsandissa vene vedetään trailerilla ramppia pitkin ylös. Traileriin laitetaan valmiiksi tukiteline ja kun paatti on maapaikalla, vedetään traileri alta pois. Kätevä ja minulle uusi systeemi. Kuvat selittävät paremmin toimintaa.

Odotuslaituri telakan rampin edustalla.
Norsadissa on tilaa 70 veneelle ja kaikki mahdolliset palvelut.


Telineessä on neljä tukipilaria, joiden asentoa säädetään
pyörittämällä vanerikiekosta tehtyä "mutteriväännintä".

Telakkamestari/satamakapteeni Kevinistä tuli
Sindbadin Puikkonen mieleen: rauhallinen ja
ystävällinen tapa toimia. Jokainen vaihe selitettiin
erikseen ja kaikki tapahtui hosumatta.

Kun Manta oli tukevasti trailerin päällä, meidät soudettiin maihin.
Kauhakuormaaja veti veneen kuiville.
Sininen on traileri, sen päällä teline. Trailerissa on hydraulinen
korkeudensäätömekanismi.

Painepesu irrotti paljon maalia. Siitä aiheesta enemmän myöhemmin.
Pesuvesi valui erityiseen kaivoon, joten myrkkymaali ei päädy luontoon.

Pesun jälkeen Manta vietiin paikalleen.
Telineen alle laitettiin puiset tuet, trailerista irrotettiin takapyörät, se laskettiin
matalaksi ja vedettiin pois veneen alta. Kätevää!

Kaksi oikeanpuolista venettä ovat hylätyn oloisia, vasemmalla asuu
pariskunta. Paikka on syrjässä suurimmasta hyörinästä sekä
kaukana muoviveneistä - tällä saa rauhassa tehdä töitä.

Naapuriveneen puutarha! Ei kun omia pottuja kasvamaan :-)


Täälläkin on leopardihylje, vaarattomalta ja hieman huonovointiselta
vaikuttava poikanen. Ehkä marinan leopardihylje on sen emo.

Nyt totuttelemme kuivilla oloon, jonka ikävin puoli on venevessan puute. Pitäisiköhän ostaa portapotti...

Täällä on tiukat ympäristösäännöt eikä edes harmaata vettä (tiski- ja pesuvesi) saa laskea maahan. Naapurilla on kanisterit sitä varten. Telakalla on vessat, suihkut ja pesukoneet sekä grillipaikka. Ehkä laitamme oman grilliterassin pystyyn nyt kun on maata ympärillä.

Kunnostettavaa on paljon, siitä seuraavassa päivityksessä.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Saunamatka

Yksi syy, miksi purjehdimme Opuaan emmekä suoraan Whangareihin, oli sauna. Toinen syy oli simpukat. Hanski halusi päättää Tyynenmeren ylityksemme syömällä itsekerättyjä Bay of Islandin simpukoita sekä saunomalla jossakin alueen kauniista lahdista. Bay of Islands oli hyvin mielessä vielä 15 vuoden jälkeenkin.

Lähtökahvit Mantassa sunnuntaiaamuna. Kylässä hollantilaisen
s/y Anna Carolinen ja s/y Gabberin pariskunnat.

Sää kuitenkin supisti suunnitelman puoleen: lähdimme sunnuntaina Opuasta, mutta emme pysähtyneet lähilahtiin, vaan jatkoimme Cape Brettin ympäri. Lännestä oli lähestymässä tiukka matala kovine tuulineen ja meillä oli juuri kaksi vuorokautta aikaa purjehtia 80 merimailin matka Whangareihin. Sekä kaksi iltaa aikaa saunoa! Ensimmäinen saunalahti oli asumaton Mimiwhangata. Pulahdimme 17-asteiseen veteen. Olipa kerrassaan ihanaa!

Cape Brett.


 Jatkoimme aamulla kello viisi matkaa ja kiersimme Bream Headin niemenkärjen vastatuulen alkaessa yltyä. Iltapäivä kului mukavasti Urquhartin aurinkoisessa lahdessa. Ja taas sauna lämpiämään. Täällä oli sen verran taloja ja muita veneitä, että tyydyimme vilvoittelemaan avotilassa. Saunan jälkeen söimme lammasta, uunijuureksia (joita ei ole kokattu tropiikissa kertaakaan) sekä joimme viimeisen pullon Chilen punaviiniä.


Mimiwhangata.

Aamulla lähdimme nousuveden mukana viimeiset 14 merimailia ylös jokea. Virta antoi mukavasti lisävauhtia ja olimme hyvissä ajoin odottelemassa sillan aukeamista kello 11. Sen takana näkyikin jo Riverside Drive Marina, josta olimme varanneet paikan. Se oli sopivasti kahden tutun ruotsalaisveneen välissä. Olemme marinassa kolmisen viikkoa ja 27.11. Manta nousee Norsandin telakalle.

Matkalla kohtasimme tutun veneen: Seili myytiin tänne joitain vuosia sitten.

Marinan laiturilla oli peto: leopardihylje. Se on ihmisellekin vaarallinen.
On jo kuulemma syönyt kaikki marinan sorsat. Kenet seuraavaksi?

Riverside Drive Marina on pieni ja viihtyisän oloinen.
Keskustaan on 15 minuutin kävelymatka.

Keskustassa on iso Whangarei marina, jolla on myös paalupaikkoja.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Valkoisen pilven maa

Saavuimme eilen aamulla Opuaan 1100 merimailin ja tuntia vaille kahdeksan vuorokauden purjehduksen jälkeen. Hieno ja vauhdikas purjehdus, Manta kulki upeasti. Kolmen viimeisen vuorokauden matkat olivat 147, 155 ja 155 mpk. Tämä oli mahtava päätös kahdeksan kuukautta sitten alkaneelle Tyynenmeren ylitykselle. Lokiin kertyi lähes 9000 merimailia.

Gulf Harbour Radion päivittäiset postaukset eivät menneet perille sähköpostiongelman vuoksi, mutta nyt ne ovat luettavissa sivulla . Winlink-kartasta puuttuu viimeinen sijaintimerkintä. Radiokeli oli huono, joten merkintä jäi lähettämättä, se tulee kunhan perehdyn systeemin uusiin telnet-ohjeisiin (muuttuivat 1.11.)

Tuntuu todella hyvältä olla täällä Aotearoassa, Suuren Valkoisen Pilven maassa, kuten Uuden-Seelannin maorinkielinen nimi kuuluu.

Lisää myöhemmin, vielä on hieman pöllämystynyt olo. Mutta mukavaa pitää villasukkia ja nukkua peiton alla :-)